Vatsalihasvääntöjä ja herkuttelua

Minä olen sen päättänyt, että minusta tulee entistä parempi MINÄ. Minä laihdutan... painan nyt 68 kg, ihan järkyttävän paljon! Siis oikeasti melkein 70 kg! Olen lihonut 10 kg muutaman vuoden aikana... Menen nyt siis lukion kakkoselle. Pituutta minulla on 173 cm, noin. Minulla on oikeasti järjetön maha, kunnon pömppis! Vanhempani ovat ylipainoisia, joten ei mikään ihme, jos minulla on pelko lihoa... Olisi ihanaa painaa 60 kg. Ehkä se onkin tavoitteeni. Ei, en todellakaan aio hankkia itselleni anoreksiaa tai bulimiaa, aion laihtua ja kiinteytyä. Minusta ei millään edes voisi tulla syömishäiriöistä, minä vain tiedän sen.
Olen naamastani melko pyöreä ja se häiritsee minua. Syöminen on vain niin mukavaa! Tiedän olevani tunnesyöjä. Karkit, jäätelö, suklaa ja myöskin sipsit ovat vihollisiani, ja samalla läheisiäni, jollain sairaalla tavalla. Lenkkeilen kyllä joka päivä (käyn kävelylenkillä) koirani kanssa. Meillä on jumppavideoita, joten niistä voisi varmaan aloittaa.
Elämäni ei ole oikein missään määrin ollut helppoa. Isäni oli alkoholisti, nyt hän on haudassa. Ennen isän kuolemaa elämäni oli välillä helvettiä: huutoa, riitaa, pelkoa, itkua, tappo- sun muita uhkauksia. Ja isässäni oli 2 puolta, toinen normaali, ja toinen, kun hän oli kännissä. Ei ihme, kun on traumoja jäänyt, ja lohduttaudun hyvällä ruualla. No, toivottavasti tämän kirjoittamisesta oli minulle hyötyä, saan kerrottua asiani ainakin näin. Sitä en ole usein tehnyt.
Minusta tuntuu, ettei minulla ole kauheasti kavereita. Ainakaan sellaisia, jotka haluaisivat viettää aikaa kanssani muulloinkin kuin koulussa. Itsetuntoni on melko huono ja olen todella, todella ujo. Kärsin siitä.
Minua on koulukiusattu. Kiusaamista oli ala- ja yläasteella, mutta lukiossa se onneksi loppui (ellei joitakin murskaavia katseita oteta huomioon).


Tein tänään jonkin verran vatsalihaksia ja selkälihaksia. Söin vasta 3 mehujäätelöä. Syöminen tuottaa hetkeksi hyvän olon, ja sitten paha olo riuhtaisee köydet irti ja pääsee valloilleen. En tunne olevani henkisesti tasapainoinen ihminen. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Joskus ihmiset pelottavat minua.

Miksi, oi miksi?

Miksi lääkärit eivät ole koko ajan kipeinä, vaikka tapaavat jatkuvasti flunssaisia potilaita?
Miksi kaikki maailman ihmiset eivät puhu samaa kieltä?
Miksi aina pitää suorittaa?
Miksi kaikki herkut ovat epäterveellisiä?
Miksi parhaat säät ovat silloin, kun on itse koulussa?
Miksi joidenkin mielestä kaikki oli ennen paremmin?
Miksi mietin syyskuussa, mitä teen jouluna?
Miksi muistan niin paljon turhia asioita?
Milloin on aikuinen?
Miksi joidenkin mielestä ei ole hienoa olla hyvä koulussa?
Miksi kaikkien pitäisi näyttää samanlaisilta, kun ihmiset eivät ole luonteeltaankaan samanlaisia?
Miksi Vesa Keskisen rakkauselämä ei kiinnosta minua?
Miksi ihmiset rääkkäävät eläimiä?
Miksi minä en voi saada lottovoittoa?
Miksi stressaan turhista asioista?
Miksi ihania asioita arvostaa usein vasta, kun menettää ne?
Miksi neuvoja on helpompi antaa kuin noudattaa itse?
Miksi ilman kännykkää ei voi elää?
Miksi tässä maassa on niin vähän valoa?
Miksi en asu maassa, jossa on aina lämmin ja aurinko paistaa?
Miksi tykkään talvesta ja pimeästä, vaikka niitä pitäisi inhota?
Miksi kynttilän valo muuttaa mielen herkäksi?
Miksi sama vaate näyttää toisen päällä muka kivemmalta kuin itsellä?
Miksi ajattelen jatkuvasti huomista tai ensi viikkoa, enkä tätä päivää?
Miksi kesä tuntuu joka vuosi lyhyemmältä kuin edellisvuonna?
Miksi herkuttelusta pitäisi tulla huono fiilis, vaikka se on ihanaa?
Miksi flunssa tulee silloin, kun sitä vähiten toivoisi?
Miksi kaikki asiat tuntuvat yöllä synkemmiltä kuin päivällä?
Miksi en ole paratiisisaarella?
Miksi aina tekee mieli karkkia?
Miksi kouluviikko ei voi olla nelipäiväinen?
Miksi vuorokaudessa ei ole enempää tunteja?
Miksi leffastarat eivät tee kiertueita kuten bändit?
Miksi äiti ei koskaan vastaa, kun yritän soittaa hänelle?
Miksi kunto ei voi kohota ajatuksen voimalla?
Miksi jään kyselemään, enkä vain mennä posota eteenpäin?

Pitkästä aikaa...

Meinasin jo luovuttaa koko blogin kanssa. Haukkuja on tästä sen verran tullut, että oli pakko nousta jaloilleni. Minulla on vain huono kritiikin sietokyky.

Minusta oli ihanaa lukea Janice Dickinsonin haastattelu, sillä siinä hän sanoi: "Kuvankäsittelyn ansiosta nykyiset kansikuvatytöt eivät näytä enää íhmisiltä vaan avaruusolioilta." Ihanaa, että maailman mallidiiva sanoo noin! Itse allekirjoitan tuon täysin. Haastattelussa hän myös paljasti, että hän ei oikeasti ole narttu, vaan ilkeä sen takia, koska show'n tuottajat halusivat hänet sellaiseksi.
Olen sitä mieltä, että mitä vähemmän meikkiä, sitä parempi. Tosin itse käytän aika paljonkin kausittain meikkiä, mutta vain siksi, koska meikkaaminen on oikeasti hauskaa!
Luonnollinen kauneus on ihanaa!

Siivosin tänään kirjahyllyni, se todella kaipasi sitä. Nyt kai täällä voi taas muutoksen turvin viihtyä viikon. Aion viedä vanhoja Kuntoplus- ja Miss Mix- lehtiä kirpparille.

Ennen...

Ennen moni asia oli paremmin. Lastenohjelmat olivat paljon nykyisiä parempia. Oloni oli tänään nostalginen, kun katsoin Youtubesta Pokémonin tunnaria. Ollapa vielä lapsen mieli... Ensi vuonna täytän joka tapauksessa 18 vuotta. Ennen moni asia tuntui hauskemmalta ja kivemmalta. On tämä haikeaa. :( En ole saavuttanut edes perjantaifiilistä. :/

=)

Pentikin puppeli

Pääsiäisloma

Pääsiäistunnelmia. :)

Kosmetiikkaani

Nivean shampoo ja hoitoaine värjätyille hiuksille nyt käytössä, ja ihan hyvää on ollut, tosin ei parasta mahdollista.

Somebody dreams about you every single night...

Kyllä minäkin vielä löydän sen tosirakkauteni, jokainen löytää. Uskon, että jokaiselle on täällä vähintään yksi oikea. Rakkauden eteen on nähtävä vaivaa, mutta on se sen arvoista.